KREETA.
Kukahan sieltä nyt tulee? (Kiiruhtaa ikkunaan, lyö käsiään yhteen.) Siunaa ja varjele! Hallan nuori isäntä… Ja emäntä kun lähti rajaniitylle asti! Johanna! juokse nopeasti sanomaan! Ehkä tavoitat emännän vielä tiellä!
JOHANNA.
Vai minä?… sitä en teekään.
KREETA.
Voi, voi sinua, Johanna! älä siinä ala niskoitella, lähde nyt!
JOHANNA
(tiukasti).
E-en!… minä en mene. Juoskoon sulhasia, keitä juoksee! mutta minä en ala heidän piikanansa olla. — Ja nyt menen vinnille. Ja tuolle tuolla en näytä silmiänikään!… en nyt, enkä vast'edeskään!