Ja sitte minä aloin ajatella oloani täällä kotona … ja minun tuli väliin niin vaikea olla, että oikein itketti…
KREETA.
Vai tuollaisia asioita sinä olet alkanut mielessäsi hautoa? Puhu sitte, ettei sinulla enää ole hauskaa täällä … tällaisten vanhojen kanssa kuin minä ja Tapani.
JOHANNA.
Voi, voi teitänne, Kreeta!… mitä te puhuttekaan? — Olette te sentään mainio pari!… te Kreeta ja Tapani!… Ja sen minä sanon: ellei Kreetaa ja Tapania talossa olisi, ei täällä kissakaan eläisi päivää kauempaa! — Hei vaan! (Tarttuu Kreetaan, pyörittää häntä.) Nyt me tanssimme! tralla, lalla, lei! näin vaan!
KREETA
(torjuen).
Laske irti sinä! Johanna!… ihan minä menen pyörälle päästäni! Vanhaa ihmistä tuolla tavalla kiepsutat!… niin sinä olet ylötön taas.
JOHANNA.
Katsokaa, Kreeta! nyt olen iloinen taas. Taisinkin äsken olla vähän pahalla tuulella. — Ja nyt menen vinnille, haen sen silkkipuvun ja koetan ylleni … niin teen! — (Kolinaa) Mitä nyt!… vieraitako tulee? (Ikkunassa) Kreeta, Kreeta! tulkaa katsomaan! Sulhasmiehiä siellä taas pihaan ajaa.