Minun talooni tietysti!
MAILIISA.
Sinunko taloosi…? Entä kuinka käy minun taloni silloin?
JAAKO.
Ei siitä suremista!… Onhan Sillankorvalla vastainen auttajansa ja ottajansa.
MAILIISA
(puoliksi tosissaan).
Sillankorvallako ottajansa…? E-ei! Minä olen Sillankorvan emäntä!… eikä Sillankorvaa näistä käsistä hellitetä niin kauan kuin minä elän… Sillä mikä tänne kerran on juurtunut, sitä ei täältä enää irroiteta ja siirretä vieraaseen.
JAAKO.
Voisihan kerran koettaa … ehkä hyvinkin luontuisi?… Verevä, tuore puu lykkää kyllä uusia vesoja uudessa, hyvässä maaperässä… Niin uskon minä.