JOHANNA
(niiaa syvään).
Näin ne kahahtavat lattiaan … katsokaa!
KREETA.
Voi herran terttu sinua, Johanna!… Miten sievältä ja kultaselta sinä näytät … saisi nyt joku muukin olla näkemässä!
JOHANNA
(lapsellisen iloisesti).
Olenko minä sievä?… Sepä vasta hauskaa onkin!
KREETA.
Kierräpä nyt ympäri vielä, että saan sinua oikein katsella!… noin … ja noin!… (Johanna kääntelee, huomaa Jaakon, kirkaisee ja juoksee Kreetan taakse piiloon.) Siunatkoon! Mikä nyt on hätänä? (Huomaa Jaakon.) Pelästyi tuo Johanna teitä, isäntä… Hän on niin arka … ei ole tottunut outoihin.