KREETA
(arastellen).
Mitenkä minä sentään… (Yrittää nousta.) Ajattele, jos nyt emäntä sattuisi tulemaan…
JOHANNA
(painaa hänet takaisin).
Te istutte!… sanon minä. — Tänään me emme pelkää emäntiä, emmekä liioin muitakaan… Tänään me emme tyydykään tuvan nurkassa kyyköttämään… Sillä tämä päivä ei olekaan mikään tavallinen juhlapäivä.
KREETA.
Mitä sinä nyt… Johanna?
JOHANNA
(jatkaa).