Sillä tänään olen minä vihdoinkin julkisesti ja lopullisesti otettu aika-ihmisten kirjoihin… Täytyyhän nyt kaiken muuttua!
KREETA.
Älä sinä ylöttömiä kuvittele!
JOHANNA.
Pidän vaan kiinni oikeuksistani!… Tahdon olla ja elää mukana, minä kuten muutkin. Ja jo tänään minä alotan … siirryn tuonne peräkamariin. Sen minä teen.
KREETA.
Siunatkoon sinua, Johanna!… Kaikkea sinulle pistääkin päähän!
JOHANNA.
No, en suinkaan minä koko ikääni teidänkään kanssanne tuolla tuvassa nuku!… On se lapsellista järkeä! — Kaikilla muillakin talontyttärillä on oma kamarinsa salin perällä … miksi ei sitte minulla?