Minä en kysykään lupaa!… Teen vaan kuin teen, hän saa tyytyä siihen… Sanokoon sitte, mitä sanoo. Ja kun kerran kuitenkin on alotettava, niin alan jo tänään … ei se asia viivyttelemisistä viisastu!
KREETA.
Kuule nyt, Johanna!… Minä varoitan sinua, älä sinä ärsytä emäntää!… Hän ei siedä vastustusta. — Jätä sinä nuo tuollaiset hankkeet siksi kunnes emäntä on ehtinyt naimisiin. Sitte saat mielin määrin tehdä niin kuin ikinä tahdot, en minä ainakaan sinua silloin kiellä.
JOHANNA.
Pyh!… Ja te luulette, että noista »naimisista» todella tulee jotakin valmista? Sitä minä en ainakaan usko.
KREETA.
Mikä siinä sitte olisi esteenä?… Ei kai Hallan isäntä sitä kauppaa nyt enää lahota?… Eikö vaan tulle tänäänkin taas tänne?
JOHANNA
(jännittyneenä).
Luuletteko niin?