(innokkaasti).
Mitä sinä sellaisia puhelet!… Saithan juuri vanhan emäntä-vainaan kultakäädyt ja sormuksen sait … että eikö vaan emäntäkin välitä?
** JOHANNA.
Antoihan emäntä … kun tapa niin vaatii…
** KREETA.
Sinun parastasi emäntä aina tarkoittaa, vaikk'et sinä sitä ymmärrä… Olet siksi vielä liian nuori ja kokematon. — Muuten … on sinullakin omat oikkusi. Aina sinä vastustat emäntää. Olisit nytkin saanut ajaa yhdessä emännän kanssa kirkolle tänään… Onko tuokin nyt soveliasta, että sinä yhä vielä kuljet yhdessä tällaisten vanhain kanssa kuin minä ja Tapani?… Saisit jo viimeinkin tottua siihen, ettet enää ole mikään lapsi.
** JOHANNA.
Sitähän samaa minä tässä olen koettanut teille selvitellä… Mutta siitä te, Kreeta, ette ole ollut tietävinänne.
KREETA.
** Älä siinä viisastele! ** — Mutta ihme ja kumma, ettei emäntää jo kuulu kotiin… (Tähystelee ikkunassa.) On varmaan pistäytynyt kirkkokahville jonnekin. * — Se minua vaan ihmetyttää, ettei aiemmin ole pistetty kuulutuksiin — nyt juhannukseksi jo viimeistäänkin — ei ole kihloja käyty ostamassa, eikä muutakaan… Mitä siinä nyt enää pitkittämistä? Talo kummallakin valmiina odottamassa … ja ikäihmisiä molemmat.