** KREETA
(lohdutellen).
Mitä sinä turhia itket, Johanna?… enkö minäkin sinusta välitä? Johanna, lapseni!… älähän nyt!… Välitänhän minä … niinhän sinä olet kuin oma lapseni.
** JOHANNA.
Niin te, Kreeta … mutta te olettekin ainoa.
** KREETA.
Voi sinua!… Välittäähän Tapanikin … ja kyllä emäntäkin välittää omalla tavallaan.
** JOHANNA.
Ei välitä … eikä ole koskaan välittänyt! Olin hänelle kiusaksi, kun olin pieni… Nyt olen taas tiellä tultuani suureksi. Se tuntuu katkeralta!