Mut kuinka kilvataan, niin tyhjä tasku on tulos, vararikko, jälkilasku. Pää, sydän särkyneet; ja mieli musta vain vartoo tuonen oven avausta.
LUOSTARIVELI.
Paha enne: mustat kortit vastaisuuteen katsoessa. Tiellä muurit, rautaportit, mieli murheen kahlehessa.
Näki unta lemmen häistä, syleillä sai rintaa jäistä. — Lohdutusta poven haavat munkkikammiossa saavat.
Eessä pyhän Madonnan, jumal'äidin suloisan kieltää koito maailman.
Syttää tulet kynttilään,
ilot kieltää elon tään. —
Riutuu suureen ikävään…
ERI TEILLÄ.
Vastakkaisin käypi tiemme: Sinä kuljet pintapuolla, minä mielin elää, kuolla syvänteissä — siksi liemme, saman emon lapsukaiset, vieraita kuin muukalaiset.
Sinä päiväperhon lailla leikiten käyt elon mailla. Mua veren kutsu ajaa käymään kumman kuilun rajaa. Erilaiset täällä tiemme; — mitä iäisyyteen viemme?