Tää joulu kaunis ja uusi
proletaarein juhla on jo.
Hymyhohdoin loistaa kuusi,
soi viihtäen kantelo.
Ja sosialismille soittaa ylistystänsä miljoonat. Uus' aika köyhille koittaa, ja orjat ne nousevat!
Kurjuus-siskoille
Joseph Luitpoldin mukaan
Siskot, on elomme autio,
astumme murhevaipoin.
Hapsemme harmenee. Kohtalo
iskee rautaisin raipoin.
Kurjuus ja pilkka päivin, öin.
Pistävä orjuus-oka.
Ilo ei valkene toimin, töin,
palkkamme kurjuus, loka.
Henkemme turtuu. Aikaiseen
vartalon kuihtumus koituu.
Lapsemme sortuvat. Hiljalleen
elomme raunioituu.
Me mitä pahaa tehty lie,
Kärsimme, synti se varmaan.
Vaiti me oltiin, joskin tie
raskas ol' elomme harmaan.
Mutta nyt alkavi aika uus',
heitämme pois unen sikeen.
Meille kuulukoon vastaisuus,
nouskaamme painosta ikeen!
Siskot, orjina kuolla ei,
voittoisa eessämme retki.
Riistäjät joskin osamme vei,
kerta lyö meidän hetki!