— Mammon jumalalle suitsutellen rikkaat palatsissaan asuu. Siedä ei he köyhää seutuvilla laisin, raatajan he hädästä ei tiedä. — Toki köyhät astui vaatimaan, oman onnens' ohjat laatimaan!
1905.
Köyhän joulu ennen ja nyt
Niin vanha ja tuttu on puute, vuossatoja kestihän tuo. Ja kaihottu olojen muute parannusta ei nytkään suo.
Yhä vielä on köyhän illat
niin mustat ja murheiset.
On edessä surujen sillat,
kivut, tuskat ja kyynelet.
Mut sittenkin toinen on aika,
ja toiset on tunnelmat.
Nyt aatteen tenhova taika
urat aukovi kaunoisat.
Yli hetkisen murheen ja vaivan
ihanteiden tähtivyö
luo hohtoa. Ompi kuin aivan
jo hälvenis kurjuusyö.
Ja joskin tuskia yhä
elon kantelo soinnuttaa,
niin veljeyssoittelo pyhä
ihanaisena puhkeaa.
Uus' puhkee köyhän virsi
yli maitten ja mannerten.
Suli rinnoista talvinen kirsi,
on orjakin ihminen!
Ja vaikka on ulkona kylmä,
sydän rinnassa lämmin lyö.
Ja kirkasna loistaa silmä,
kun kutsuvi aatteen työ.