Mut rinnoissa liekki piili,
tulen polttava kaihoinen.
Se kyti kuin ahjossa hiili,
mi syttyvi jällehen.
— Ja taas kun horna se kerta
on väsyvä riehussaan,
niin loimuvi kahtavertaa
tuli-into joukkojen vaan.
Ja silloin ukkoisna jälleen
käy kansan voima tuo,
toteuttavi tahtonsa tälleen
ja oikeutta se luo.
Niin silloin taas kevättuulet
yli Suomeni soittelee.
Ja kiurun laulavan kuulet.
— Kesä kansalle valkenee.
Tervehdys
21 vuotta toimineelle Viipurin Työväenyhdistykselle
Kestit turjan tuimat tuulet, idän irnut, kaakon kalmat, kestit sortajan kotoisen, pahansuovan painajaisen, kestit miesnä miehuullisna.
Ylös taistohon ylenit, katkoelit kahleitasi öiset usvat takanasi, edessäsi huomenkoitot.
Nyt ois tiesi vapauteen, mutta kantapäilläs kiirii sortajaisi sankka parvi.
Ylös! Voimasi jo tunne, nosta jalo koston kalpa, sortajasi maahan suista! Nouse, nouse!