Me heidän valtiotaan
saatoimme käsin kantaa,
vaan kuolon itu asui mielissä.
Me heitä palvelimme
ja maailmojen rantaa
kiers' maine mahtavien äänestä.
Olimme mustaa kansaa,
mi nääntyvi yössä vitkaan.
Se melkein heimomme ol' kukistus.
Rikkaita palvelimme. —
Nyt taistoon käymme sitkaan.
Kun emme taivu, koittaa oikeus.
Kaikki
Me peltosarat viljellään,
he niistä korjaa sadot.
Heill' aikaa aatoksiin. Ja ilmaa saa
he kyllin. Meillä majoina
kosteat, ahtaat ladot,
siks' elomme on tukahduttavaa.
He isänmaasta haastavat,
mi antejansa peroo,
noit' tulilimalla jakamiaan ain'.
Meit' ei se koskaan lempinyt.
Ja konsa henki eroo,
kalmiston turve isänmaamme vain.
Vapaus isäin perintö
ajoilta muinaisilta.
Sen perinnön he riisti meiltä vaan.
Me korvet pelloiks' raadettiin
hallojen seutuvilta,
sodissa hurmeemme vuos' virtanaan.
Elomme murtaa työ,
meill' eessä leipäkiista
ja leppymätön sota ainiaan.
Päin sortajia! Kunnes on
yhteistä elon riista,
ja lapsemme saa kodin onnekkaan.
Kysymys
Me ostimme ilmalaivan, kun aika se punervoi. Puhe kuultiin alla aivan punaviirin, mi ilmassa soi.
Punarusetit ostimme sitten
ja ruususet punaiset.
Ne keväisten tuntehitten
oli kaunihit airuet.