Nyt nuorena soisin kuolla
Ja vaipua unholaan.
Oi tuonetar tumma impi
Tule omasi noutamaan!
Lumisateella.
Lumihiuteet hiljallensa
Alas maahan putoo,
Walkovaipan luonnottaret
Kukkuloille kutoo.
Eheyttä, yhteyttä
Aatokseni kerää.
Lumikirkas rauhantunne
Rinnassani herää. —
Peittyy vuoren tumma rinta.
Notko tyynnä lepää.
Walkoisena viidakkokin
Silmihini sepää.
Mielen ristiriidat sitoo
Wiihdytyksen vyöhyt,
On kun oisi juhlan aatto,
Suuri jouluyöhyt. —
Jättikuuset kukkulalla
Yksin eivät peity,
Alle vaipan valkeaisen
Ei ne vaivu, heity.
Niinpä munkin henken' hehku
Läpi hiljaisuuden
Kohouupi kätköstänsä,
Luopi taiston uuden.
Käyn helmaasi.
Oi terve mun metsäni taas
Sinä luminen, pehmeäpovi.
On valkoinen joka paas'
Lumen peitossa pienosin lovi.