Apilat aittani ulkopuolla
Puhtahan tuoksun luopi. —
Kultani asuvi vaaralla tuolla,
Kohta mun vihiltä tuopi.
Keväinen tarina.
Poikanen metsässä kuljeskeli,
Paljon lintuja näki.
Rastahat kuusissa raksutteli,
Kukkui kaihosa käki.
Yhdellä oksalla ruskeasiipi
Sirkkunen virttänsä veti,
Sen puun allepa ujosti hiipi
Kulkeva poikanen heti.
Pakeni sirkkunen latvahan asti,
Arkana katseli sieltä.
Poikanen herkkä se hartaimmasti.
Haasteli toivonsa kieltä:
»Laulele lintunen, laulele yhä,
Kiertäös tään ahon puita,
Mulle on laulusi kallis ja pyhä,
Kallehin kaikkia muita.»
Sirkkunen huoleton soitti ja sanoi
»Taivahan lintu on vapaa.»
»Laulele minulle, poikanen anoi,
»Taikka sun nuoleni tapaa.»
Lintunen vastasi: »Julmako oisit?
Rintani riemuja laulan.»
— »Minulle yksin laulaa voisit,
Panenko tiellesi paulan?»
Taas soi laulelo kirkas ja soma
Sirkun tullessa alas. —
Pojalla nyt oli armas ja oma,
Kun hän metsästä palas.
Heikin ansa.