Pani Heikki ansojaan
Ahon rintehelle.
Veljet nauroi nauruaan
Heikin pyydykselle.
Ansoillansa juoksenteli
Kaiken kesää Heikki veli
Eikä saanut saalista.
Eikö saanut? Sai kun saikin
Immen ujon, soman,
Syksyllä hän sen jo naikin,
Otti kullan oman.
Veljet tuumi harmissansa
Olipa se aimo ansa,
Ja se Heikki veitikka.
Paimentytön laulu.
Sinipiikani salolla
Kera metsän impysien
Liikun lemmen leikkilöissä.
Tapiolan tanhuilla
Neitosill' on kultanauhat,
Lemmenpaulat laatuisimmat,
Hattu hopeainen päässä,
Yllä vihryt verkanuttu
Tapiolan urhot astuu.
Tääll' on tanssi, tääll' on soitto,
Tääll' on olo onnellisten.
Kisatessa kultakutrit
Häilyy oksien lomassa,
Sinisilmät säilehtiipi.
Täällä tarhassa ilojen
Minun, pienen paimenpiijan
On niin ehtosa eleä
Viijet viikot viherjäiset.
Kotiliedellä.
On olo niin hyvä ja herttainen
Sinijärvien paltahilla,
On kansa niin tuttu ja tasainen
Karun kankahan aukeemilla.
Suon laidassa töllit ja kaskensavut
Mun mieltäni kiinittää.
On olo niin hyvä ja herttainen
Kotilieteni lämpimässä.
Jos ulkona viima on vihainen,
On lauhkea tyyneys tässä.
Hion helmiksi luonteeni himmeät avut
Saan kuonasta kiiltävää.