Uus valkeus silloin pilkoitti
Kuin välkkyvä tähden lento,
Ja miljoonia se hurmasi
Tuo viesti niin outo ja vento.
Tuo sanoma rauhaa jalointa
Ja sopu suurinta vaati.
Sen maailman valtojen nähdäksi
Nyt mahtava keisari laati.
Ei ihme jos lämpesi herkimmät
Ja loistavin otsin huusi:
»Ylös uutehen uskoon ystävät,
Nyt koittavi aika uusi.» —
Mut salama tähtösen sammutti —
Taas maatamme pimeys peittää,
Sotajoukkoja ruhtinas vaativi,
Ja useat uskonsa heittää.
Mut ei nyt pelkohon vaivuta
Vaikk' kaikuis' asehen helke!
Vaikk' oisikin kentälle kuoltava
— On nähtynä rauhan välke.
Siis hyvästi tähtönen ihana,
Ja hyvästi unelma jalo!
Tule kerran leijonan voimalla
Ja syttäös ikuinen valo!
Rauhan unelma.
Miehet pukee sotahaarniskansa
Noutain vaatimusta valtojen,
Kimaltavan säilän huotrastansa
Ilmoihin he nostaa uhmaten
Tuoden tuhoa ja turmaa,
Sotain hävitystä, surmaa.
Mutta kertoohan tuo rakkauden
Laki elämästä jalosta,
Jot' ei maine sotaurhouden
Koskonkana voita, saavuta.
Sille raakuutta on murha
Sodan voitto halpa, turha.
Elo vast' on sotatanner suuri
Koko ihmisikä taistoa.
Ihmisrinta pyhin voiton muuri,
Ihanteilla vain se vallita!
Ihmisyyttä aina aja,
Niin oot jaloin valloittaja!