Prelaattien suuren lauman paikkasitte paimentamaan kansaa, tuota vintiötä, jonka tyytymätön poru teiltä ruokalevot vie.
Saitte riistaa viljalti, rikkautta runsaan auman, kultakasat kasvoi vaan.
— Jatkui yhä vanha loru: »täällä köyhät kärsikää». — Kapakoissa, vankiloissa oli tungos tuskallinen. — Rauhaa silmäsitte te.
Mutta kerran keskiyöllä nousi orjalauma sankka, raatajien joukko vankka; poru taaskin valtas maan, ja se jatkuu, vyöryks' kasvaa myrskynä jo myllertääpi. — Voi te rikkaat, ihan teiltä kaikki uni karkaa pois.
TYÖMIEHILLE.
Pää pystyssä ja katsehessa raudan kestävyys se miehen käytöstä.
Ja yksi vaan, jonk' eessä kunniata tehtäköön se suur' on ihmisyys.
Pois kullan kumarrus, pois nuoleminen sortajaimme jalkain ja tästä alkain vain tasa-arvo olkoon vaatimus.
Pää pystyssä ei röyhkeästi, mutta arvokkaasti ja suorin kielin käyköön haasti. Pois sanat verhotut ja imartelut hunajaiset, työmiesten huulille ne eivät kelpaa.
Pää pystyhyn myös silloinkin kun toiset taipuu. Työkansa paljaaks riistetty sä uhri järjestelmän julman sä tiedä kautta vankilain ja kidutusten totuus voittaa, ei liehakoitsijain se jälkiä oo koskaan kulkenut.