Pää pystyssä, et oikeutta pyytämällä saa sen saamiseen on toiset keinot.
Työkansa Suomenmaan sä lausuntosi laske vaakaan, kun kaikki verhottu on myrskypilviin, ja kasvaa sekasorto, mielivalta, jonk' eessä ryömiminen tavaks' tulee.
Pää pystyhyn jok' ainoalla, jota ryysyt verhoo, ja jolta koti autioks' on lyöty. Jo koittaa täytyvi sen tilipäivän, joka sortajalta lyö murskaks istuimen ja sijaan nostaa lait uudet, pyhän kansanvallan tuon ainoon oikeuden tukipylvään.
Työkansa Suomenmaan vuossatain kahlehet sä ratko, katko ja voittos voita. Yks' vain sun töittes olkoon mitta, määrä: Suur ihmisyys.
VASTAA KÖYHÄLISTÖ.
Yhä vielä odotatko, että rikkaat etus vaalii. Yhä vielä kumarratko luona kurjan ryöstösaaliin. Vieläkö sä nöyrin niskoin sortajasi kättä nuolet, kuljet työlähästi kiskoin elos taakan, tuskat, huolet?
Aika sulta tutkii tuota vastaa toki lailla miehen, nouse, itsellesi luota suoriudu taiston tiehen. Nouse, sotisopaan pue, rivit kuntoon pian suori. Hengen eväät, ota, lue, olkoon tahtos' kuni vuori.
Köyhälistö sanas anna, astu kansain veljestyöhön. Lippus' korkealla kanna, paistakoon se ajan yöhön!
TE UUSI JÄRJESTELMÄ LUOKAA!
Kun kiskurit kultia kerää ja saiturit laskee pennejänsä ja »oma etu» kaikille tärkeint' on, niin kamala, inha todellisuus näin haastavi kieltä lahjomatonta: tää järjestelmä ihmiset turmelee, se heidät kurjiksi mammonan ritareiksi vihkii ja katso: he sielunsa mustan tyhjyyden alle loistavan narrikaapun verhoo. Ja he helisevin puhein sulle kokevat tekeytyä ihmisiksi, vaikka siloitetun naamarin takaa pedon hampaat esille pilkistää.