Kun kykyjä lahjakkaimpiakin olemisen ankara taistelu leipäsoturin surkeaan tehtävään ajaa, ja kun ajattelijan tai taiteilijan, jok' ol' luotu joutsenlentoa varten elo kuorma-aasiksi valjastaa niin eikö tämä ole sen häväistystä, mik' on ihmisessä jaloa ja suurta eikö ole se henkemme ristiinnaulitsemista.
Kun häikäilemätön keinottelu tahi kunniaton ryömiminen vie konnia vallan ohjaksiin, niin onko niitä järkeväksi katsottava, jotka tätä järjestelmää alistumiseliaan tukevat. Ei, ne raukoiksi leimata uskallan nuo »kiltit» »siivot» kärsimyksen ihmiset, jotka kallella päin itseltään kaulaa poikki leikata antavat
Pois raukkamaisuus siis. Teille te pilkatut orjat, te lyödyt ja häpäistyt, teille mä huutaa tahdon: Ylös nouskaa jo, nouskaa taisteloon ihmisyyden puolesta, nouskaa yhteiskuntaa uudistamaan ja vanha järjestelmä kumoon lyökää.
Ylös orjat siis, itse te itsenne nostakaa, ja teidän nousemuksenne kautta koko ihmiskunta terveeksi tulee. Ylös kolkon kohtalon orjat te vaatikaa ihmisyys arvoonsa, te pelastakaa maailman Golgatalta pistoista ja purevasta piinasta ihmisen pyhin, korkein olemus. Te orjat, te luokaa uusi järjestelmä, jossa veljeys voidaan toteuttaa ja kohottaa ihminen kohti ihannetta suurta ja ylevää.
KAVAHDA!
Kyliltä, kujilta huuto soi markkinaromua kauppaillaan. Liikkuvat tutut parisniekat kukin kiittäen rihkamiaan.
Salissa herrat huutokauppaa ohjelmillaan kilvan käy. Kukahan houkka tyhjiä sanoja kalliilla hinnalla sieltä ostaa?
— Karjalan kansa kavahda, ettei osalles romuja lankeis!
Viipurin markkinoilla 1907.