Taikaluulo, tyhjä jaaritus
huulilla on naisen, miehen.
Harvoilla on tahto, innostus
tähystellä valon tiehen.
Harvat tietää, ett' on tehtävän
saanut kukin sukupolvi,
poistaa kurjuuden ja pimeän,
muutoin maa on hautaholvi.
Muutoin valo sammuu kokonaan,
mieliin hiipii surman peikko.
Tuot' ei mietitä, se nukkuu vaan
enemmistö veltto, heikko.
Ah se koskeepi niin kipeään nähdä tiedottomat joukot! — Milloin, milloin päivä säteillään kirkastaapi kaikki loukot?
III.
Työkansa nouse jo sun hetkes lyö, nyt sua kutsuu suuri sankartyö.
Työkansa, miehet, rautakourat vankat teit' onhan rivit valtavat ja sankat, te miksi haparoitte hajallanne ja vierastatte toinen toisianne, kun tukenne ois yhteenliittymys ja veljeys.
Työläiset ihanteita etsikää ja päivää kohti ponnistelkaa. Niin paljon elämä on teille velkaa, niin moni teistä osattomaks' jää, te nouskaa tukemahan toisianne.
Työkansa jäntevä ja voimakas myös ponnistaos hengen voimias sä alta kärsimyksen, puutteen nouse.
Työkansa nouse jo, sun hetkes' lyö nyt sua kutsuu suuri sankartyö!