Ja Internatsionaaleen
yhtyivät miljoonat.
Kajahti taistotorvet,
sydämet hehkuivat.

Mä mukaan riensin. — Illoin
kun taukos tuoksina
runoksi aatos puhkes.
Mä kuulin sointuja.

Soi Internatsionaale ja vyörii ihmisvuo päin valonmerta laajaa. — On kaunis kulku tuo.

SORRETTUJEN RIVEISTÄ

ALKUSANA.

Mykkänäkö nähdä joukon
repaleisen, ryysyisen? —
Täyttää parku joka loukon,
kuuronako ohi sen? —

Niin on tehty. Astinlauta
alaluokka oli ain.
Turhaan kaikui huuto: auta!
Köyhäin hätä kasvoi vain. —

Yhä mykät, kuurot kulkee,
toinen toisen talloaa,
sydämensä ukset sulkee,
suden lailla ahnastaa.

Kuka astuu aatteen työhön,
liput ilmaan tempaisee?
— Kuka? — Milloin sieluin yöhön
lemmen päivä valkenee?