Tuokaamme uhria tuhansittain
kansamme kohottimeksi;
itsemme työlle vihkikäämme
ajaksi ainaiseksi.
Takokaa, takokaa, Suomen sepot,
ahjossa hiilos kiiltää.
Ulkona pakkanen uhmailee ja
heikkojen sydäntä viiltää.
Lietsoen hehkuu yhäti hiilos,
elkäämme säästäkö kättä.
Mies se, ken pajassa paljehtiipi
helteestä väsähtämättä.
Aattehen linnoja, ahjoja näitä
saakoon Suomehen monta!
Suojatkoot jalot vartiojoukot
Kansaamme onnetonta!
KUOPION KAUPPA-APULAISYHDISTYKSEN 10-VUOTISJUHLASSA
13 P. MARRASK. 1904.
I.
Elämän taivaalla pilvisarjat yhtyy ja pirstoiksi hajoo. Katsohan patsaat hopeaharjat, kuinka ne nousee ja vajoo.
Elämän taivaalla värit ne vaihtuu,
tumma valkean voittaa.
Heleä hohde hetkessä haihtuu —
konsa se jälleen koittaa.
Elämän taivaalla mustat on pilvet,
suuret surujen sumut.
Kaikkosi riemun kirkkahat kilvet,
ilojen hurmat ja humut