»Oli miten oli. Sinä tiedät tahtoni.»
»Mutta Asser…!»
»Kas niin! Ei puhuta asiasta enempää. Sinä olet kiltti tyttö ja teet kuten sanoin.»
Mitä minä, salakuuntelija, seinän takana ajattelin ja tunsin, sitä ei sovi paperille panna. Kehoitan vain muistamaan todellista sukuani ja omenaa, joka ei kauaksi puusta putoa.
11.
Minunkaltaisellani pahalla pakanalla on omatunto liika komento. Siitä ei ole vastaavaa hyötyä. Kiusaa kelpo tavalla.
Kun istun yksin huoneissani ja koetan ottaa elämän mahdollisimman keveältä kannalta, kiertää omatunto ympärilläni kiljuvana jalopeurana raapien terävällä koukkukynnellään milloin miltäkin sielun sivulta.
Se on saanut päähänsä ajatuksen, että minun muka olisi koottava kamppeeni ja muutettava toiseen huoneistoon. Välisti se on saanutkin minut jo niin taipuvaiseksi, että olen pannut lakin päähäni ja lähtenyt uutta asuntoa tiedustelemaan. Mutta veräjällä olen jälleen torhistautunut komentajalleni sanoen: »Muuta itse majaa, kun et voi kanssani asua.» Ja sitten omatunto ja minä haukumme toisiamme tähän tapaan:
»Sinä olet lurjus, kun kehtaat asua tällaisissa huoneissa, joissa kuulet toisten salaiset puheet.»
»Kohtalo on minulle määrännyt nämä huoneet.»