Ei pitäisi kuitenkaan ennenaikaisesti iloita. Kahvipöydässä kysyä nappasi ruustinna suoraan meidän saunasotamme vaiheita.
»Uusilla ihmisillä on uudet tavat, ja mukautumiskykyä tarvitaan molemmin puolin», vastasin niin viisaasti kuin sillä hetkellä taisin. Viisaat vastaukset keksitään tavallisesti vasta jäljestäpäin, jolloin niistä ei ole mitään hyötyä, pikemminkin harmia.
»Niinhän se on. Rouva Iippo on tullut saunan suhteen araksi, kun hän sai syyhyn viime syksynä», selitti ruustinna salaperäisesti kuiskaten.
»Vai niin. Nyt ymmärrän koko jutun?» Alensin ääneni ymmärtäväiseksi ja salaperäiseksi. »Mutta on kai rouva käynyt lääkärillä, että on saanut tuon ilkeän taudin pois. Me olemme sentään aina pesseet saunan penkit ennen kylpyämme. Olisi hirveätä saada syyhy!»
Ruustinna katseli yllätettynä kähäräistä minua. Hän ei aavistanut, että koetin mukautua oppi-isämme Lutherin lauseeseen: »Ja selitämme kaikki parhain päin.» Hän oli melko varmasti odottanut minun kysyvän, keneltä rouva niin ilkeän taudin sai. Mutta senhän jo tiesin. Eipä tiennyt rouva Iippo, että oli kohdannut vertaisensa.
Välttääkseni uusia hyökkäyksiä käännyin sukkelasti rovastin puoleen ensimmäisine päähän pälkähtäneine ajatuksineni.
»Täältäpäin muuttaa paljon ihmisiä Amerikkaan.»
Se oli tyhmä hyökkäys. En luullut pientä, pyöreätä ja harmaata rovastia sellaiseksi tilastokirjaksi. Tunnin ajan sain kuulla pelkkiä tilastoja siirtolaisuudesta. Latomeren, naapuripitäjien, Etelä-Pohjanmaan, toisten maakuntien, koko Suomen ja melkein koko maailman siirtolaisuusnumerot suhisivat korvissani. Huh! Vielä kerran huh! Ruustinna ja Rauha katosivat. Mihin lienevätkin livistäneet. Oo, miten halusta olisinkaan kirmaissut heidän jälkeensä ja puhunut pahaa kaikista kanssaihmisistäni, sillä se olisi ollut tuhat kertaa hauskempaa (huonosti kasvatetusta, sisäisestä minästä) kuin tilastollinen seurustelu rovasti Jahahin kanssa!
En eläissäni ole viettänyt niin ikävää tuntia niin huvitetun ja innostuneen näköisenä. (Ainakin kaksitoista haukotusta kätkin hymyyn.) Vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen, ilmestyivät Rauha ja ruustinna näköpiiriini. Helpotuksen huokaus höyrysi kaikessa hiljaisuudessa ulos rinnastani.
Kotimatkalla hyökkäsin Rauhan kimppuun kuin nälkäinen susi.