BERGLUND: Koskiko tieto sinuun niin kovasti?
MINÄ: Koskiko? Tietysti! Olenhan koko ajan pelännyt, että rakastuisit jompaankumpaan meistä.
BERGLUND (panee luun syrjään): Köyhän kansakoulunopettajan ei maksa vaivaa edes ajatella rakkautta.
MINÄ (laskien puolimatkassa olevan täyden lusikan takaisin lautaselle): Mi-mitä puhetta tuo on?
BERGLUND: Sitä mitä sanoin. Rikkaus on pääasia meikäläisen naimakaupassa. Esimerkiksi minä en tee köyhällä muijalla mitään. Täytyy saada sellainen, että hänen perintörahoillaan saa velkataakan pois harteiltaan. Palkka ei kuitenkaan riitä muuhun kuin ruokaan ja vaatteisiin. (Kilistää lusikalla lautastaan.)
MINÄ: Mutta laulammehan niin kauniisti laulussa: »Ja vaikka me yhdessä kerjättäis ja kuoltais maantien ojaan…»
BERGLUND: Olen kerjännyt, joten tiedän, millaista se on. Se ei huvita minua enää.
RAUHA: Mitä on elämä ilman rakkautta! En voi kuvitella sellaista.
BERGLUND: Tietysti voi silti rakastaa, mutta se ei saa sotkea järkeä. Tyttöjäkin on kahdenlaisia: sellaisia, joita rakastellaan, ja sellaisia, jotka naidaan.
RAUHA ja MINÄ: Ooo!