BERGLUND: Mitä maksatte?
MINÄ: Totisesti! Vai maksatte! Kuvastan sinut kohta ahnuriksi ja ilkeäksi omanvoitonpyytäjäksi, jos et heti kohta kuvasta meitä. Tai etpä taida osatakaan, vaikka kehuit!
BERGLUND: Katsopas kaunokaista! Hänhän kiusoittelee minua kuin lasta. No, saat kuulla kunniasi. Sinä olet kuin kissa. Leikit, hyrräät, hypit, nukut rauhallisesti, mutta pehmeissä käpälissäsi on kynnet, sievässä suussasi on terävät hampaat.
MINÄ: Mitä? Julmurinako minua pidätkin?
BERGLUND: Ei kissan julmuutta niin pahana pidetä, kun se hiiriä kiusaa, vasta omistajansa kättä raapaistessa on sen oma turkki vaarassa.
MINÄ: Kylläinen kissa ei syö hiiriä, ota se huomioon!
BERGLUND: Mutta tappaa kyllä huvikseen.
MINÄ: Mitäpä virkaa sellaisella kissalla olisikaan, jonka nenän alla jokainen hiiri uskaltaisi tanssia!
RAUHA: Mikä eläin Noan arkista on minun esikuvani?
BERGLUND: Tietysti kyyhkynen.