Oveen naputettiin. Tietenkin Rauha, joka tuli valmiiksi pukeutuneena hakemaan hyväksyvää silmäystä.
Käy joukkohon ystävä, vieraskin,
sama meillä on usko ja henki,
lauloin täyttä kurkkua päätäni kääntämättä.
»Hyvää iltaa, neiti Harju!»
Käännähdin ympäri kuin tuuliviiri tuulenpuuskan äkkiä vaihtuessa. Neiti Iippo! Täydessä »hömötällingissä»! Ahaa! Arvasinpa melkein paikalleen, mikä hänen armonsa tänne lennätti toista kuukautta kestäneen paussin jälkeen. Tuli kostamaan saunan kohlut ja mahlat, tuli näyttämään, miten hienosto menee hienolle visiitille ja nousukkaat pysyvät kotona.
»Hyvää iltaa!»
»En suinkaan häiritse neitiä. Mutta oli niin ikävää istua kotona. Me menemme tänä iltana myöhemmällä apteekkarin nimipäiville. Kai neitikin tulee?»
(Tipa, tipa, tipa!)
Kokenein näyttelijäkään ei olisi osannut sanoa välinpitämättömämmin:
»En tiedä, mitähän olisi tehdä.»