— Lui, mist kiri aukes.
— Mnuu miälestän deijän darvittis lukkis siit Jumala miähest Saulist.
— Kui nii?
— No, ko hän, niingo me raamatus lue, läks hakema aasin damma ja sai kuningaskunna. Valdkunna ja kuninkkan gruunu ja muup parselli. — Sillaill oikke.
— Mitä snää sill meina? Muar katos pitkäst Vilkku.
— Meina stää vaa, ett tekki menitt ostama lehmä ja saitt talo.
— Jumal siunakko! Joko snää sen diädä? — — Eiköst tämä olk kamala?
— Ei lainkka.
— Kuis snää sano. Ja es snää ols suuttunn. — Mutt vahingos se mnuullt tul. — — Ja muar rupes itkemä.
— Mitä tes semssi itkett. — Tlee vahing viissallekki, tyhmälls se o ain doises kädes. — Mnää meina, ett mnuu sormetten nokas se ain geikku.