— No, millaillast snää kottit tlee?
— Rauttiät mnää meinam balat.
— Vai junalls snää tlee. Snää oles sitt vast huame ehtosten goton.
— Vaikkan olsi vast nousvall viikoll, ni snuu vängstiilihis em mnää tul.
— Älä hauk stää vängstiiliks! Se o automobiili.
— Sama se o, mikä se o, mutt kyll mnää hänest juur tarppeksen ole saann.
— No, jäät tänns sitt, mnää painan dakasim Borihi.
Ja kusk kiäpautt vaunus ymbärs. Mutt ennengo hän oikken govast läks menemä, ni hän sanos Kyärill: "No, snää taeda ymmärttä, ett ei snuu rautikkos piiss mihinkkän dämä rinnall."
— Stää ei ol viäl koitett, vastas Kyär, ko ol vähitelle virgonn ja ol jäll yht luja heosmiäs ko ennengi.
Preciosa Maij