— Muistatko?
Elsa muisti. Höyrylaiva-matkan, Kalmarin, kuutamoyön sitten laivalla.
Karl Hennings oli ollut Kööpenhaminassa pari viikkoa kesällä ja palasi kotiin höyrylaivalla. Ronnebyssa oli Elsa tullut laivaan. He eivät tunteneet toisiaan — eivät olleet milloinkaan nähneet toisiaan. Karl oli heti pannut hänet merkille. Ja hän ei voinut välttää joskus kohtaamasta Karlen katsetta, kun he sattuivat istumaan vastapäätä toisiaan päivällispöydässä. Ja Karl oli kerran huomaavinaan, että Elsa loi häneen katseen, jonka hän selitti tähän tapaan: Sinä olet varmaankin kiltti poika. Haluatko leikkiä kanssani? Päivällisen jälkeen he sattumalta joutuivat seisomaan laivankaiteen ääreen — ei juuri vierekkäin, muttei myöskään vallan etäälle toisistaan — ja tuijottamaan veteen. Karl oli paljain päin ja tuuli temmelsi hurjasti hänen tukassaan. Hän huomasi, että Elsa hetkisen katseli häntä, salavihkaa. Hän sanoi hiljaa, kuin itsekseen: Päätä alkaa huimata, kun seisoo tässä tuijottamassa. Eihän Elsan olisi pitänyt vastata mitään. Mutta hän vastasi, hiljaa: Niin alkaa.
Niin he olivat tulleet tutuiksi.
Kalmarissa piti laivan viipyä useamman tunnin. He nousivat maihin lähteäkseen yhdessä kaupunkia katselemaan. Ei kumpikaan heistä ollut siellä ollut ennen. He kävelivät kaduilla pienten vanhanaikuisten, hauskojen talojen keskellä. He eivät olleet vielä esittäytyneet toisilleen. Heistä molemmista tuntui, ettei sillä ollut kiirettä ja että heillä saattoi olla hetkisen hauskaa yhdessä ilman, että tiesivät mitään toisistaan. He tulivat vanhan linnan luo ja käyskentelivät valleilla. Aurinko oli juuri mailleen menossa. He istuivat kauan vanhalla linnanvallilla meren partaalla. He istuivat siellä vielä auringon laskettuakin. Ja he suutelivat toisiaan.
Se tuntui niin luonnolliselta.
— — — Ja sitten he tietysti olivat esittäytyneet toisilleen.
Silloin he huomasivat, että heillä oli yhteisiä tuttavia, ja silloin oli heillä heti paljon enemmän puhuttavaa toisilleen.
Puolen yötä he sitten olivat istuneet laivankannella. Ja oli kuutamo.
Silloinkin.
* * * * *