Elsa kysyi:
— Mitä sinä ajattelet?
Karl vastasi, hiljaa:
— Ajattelen maatani. Minä tahdon palvella maatani.
Hän veti Elsan luokseen suudellen häntä.
— Ja sinä, hän sanoi, sinä olet oleva apuni ja tukeni.
Aina ja ikuisesti.
He seisoivat kuin yhteenvalettuina kuutamossa.