Ellen otti kepin ja meni lehmien luo. Ne kärsivät kuumuudesta ja hännät liikkuivat ehtimiseen. Hän ajoi pois paarmoja sara-oksalla ja palasi sitten Andreaksen luo.
— Anna mulle palanen voi-leivästäs!
Andreas taittoi kohta suuren palasen leivästä ja antoi Ellenille. Ellen istui hänen viereensä syömään.
— Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu täynnä ruokaa.
— Osaan jotensakin!
— Ja kirjoittaa?
— O-jaa käyhän se!
— Kuinka vanha olet oikeastaan?
— Mikonpäivänä täytän kolmetoista!
Ellen vaikeni ja katseli eteensä.