— Tietysti kuitenkin on teidän aikomuksenne mennä hänelle mieheksi — olettehan kelpo kunniallinen ihminen, ja kartano on hyvä — sentähden en voi ymmärtää miksi ette pian voi järjestää tuota asiaa. Ellen on vähän nuori vielä, totta kyllä, mutta onhan se kuitenkin parempi kuin että ihmiset puhuvat … no niin, en minä epäile teitä … mutta kuten sanottu…!
Henrik otti käsivartensa pois papin käsivarresta.
— Suokaa anteeksi, hra pastori, vaan minä en tietänyt että näin puhutaan, muuten olisin jo aikoja sitten ollut poissa täältä. En minä kuitenkaan kauan nyt enää ai'o antaa syötettä kulkupuheille!
— Niin niin, nuori ystäväni, hyvä omatunto on aina perustus. Mutta miettikää toki asiaa!
Henrik sanoi kohta sen jälkeen hyvästi ja jäi tielle seisomaan siksi että pappi oli kadonnut hämärässä. Sitten meni hän nopeasti suoraan kankaan poikki kartanoon.
Ellen oli jokapäiväishuoneessa, jossa hän oli sytyttänyt valkean ja tarkasti nyt tili-kirjoja meijerinhoitajan kanssa.
Kun olivat kahden kesken sanoi Henrik levottomasti:
— Minä en voi jäädä tänne. Meistä puhutaan!
Ellen oli tyynesti pannut pois tilikirjansa paikoilleen.
— Sen tiedän kyllä! vastasi hän.