— Oikeastaan tämä kaupunki on oikea hiiren-läpi; vaan hiukan vaihetusta pääkaupungin elämästä voi olla sekin hyvä. Naiset käyvät laatuun ja — Jumala paratkoon, tyttö-raiskoilla ei ole monta, jotka heitä huvittaisivat!
— Niin, te olette oikea veitikka, niin olette! nauroi tohtori.
— Hm! Jokainen tekee parastansa. Miksi teidän kummityttärenne ei koskaan tule kaupunkiin?
— Se ei koskaan ole ollut hänelle mieleen, ja nyt hänellä ei suinkaan ole siihen syytä, katsoen kaikkiin juttuihin ja juoruihin, jotka ovat liikkeenä!
— Se en totta. Hänestä puhutaan todellakin yhtä ja toista!
— Aivan liiaksi! mörisi tohtori.
— Ja mikä on pahempi! jatkoi asiamies, hän ei ole oikein varovainen!
— Eikö hän ole, tuhat tulimmaista! vastasi tohtori äkäisesti: Eihän se lapsi parka tee mitään. Vaan pahoista kielistä ei ole puutetta eikä ihmisistä, jotka kieliväisyydellä aikaansa kuluttavat!
— Jos te tuolla puheellanne tarkoitatte minua! sanoi asia-mies kylmästi, niin erehdytte. Minä pidän aina velvollisuutenani olla niiden kilvenkantajana, jotka eivät ole läsnä!
Sitten seurasi kertomus mitenkä herra asia-mies kilpeä kantoi ynnä pitempi esitelmä pääkaupungista, sen asujamista ja oloista.