Tohtori istui niinkuin olisi kadottanut nenänsä ja suunsa kuullessaan kaikkea tätä viisautta. Kun hän sai vähän suunvuoroa, sanoi hän:
— Nuorukaiset tekevät jyrkkiä päätöksiä meidän aikanamme. Minusta näyttää siltä kuin te olisitte puhuneet niin kuin todellinen tämän aikakauden lapsi!
— Hyvä tohtori, me olemme kaikki aikakauden lapsia! sanoi asia-mies, silittäen partaansa ja nojaten taaksepäin siinä varmassa vakuutuksessa että hän tällä mahtavalla totuuden lauseella oli tehnyt tohtorin mykäksi. Eikö nuo hevoset voisi juosta vähän paremmin?
Kun pysähdyttiin tohtorin asunnon ulkopuolelle, kysyi lääkäri vieraalta eikö hän tahtoisi syödä leipäpalasta hänen talossansa.
— Kiitoksia; teidän kaunis kummi-tyttärenne on kyllä tydyttävä toiveitani enemmän kuin ruoan suhteen! sanoi nuori mies huolettomasti ja osoitti kartanoa.
Ellen seisoi pihalla paljain päin ja katseli kuinka lampaita kerittiin. Hän nosti käden silmiensä varjoksi ja katseli ällistyneenä yksinäistä vierasta, joka niin reippaasti tuli portista sisään kuin se olisi ollut hänen jokapäiväinen työnsä.
Kun Ellen viimein tunsi hänet ruumiin-tutkimisessa olleeksi mieheksi, teki hän jyrkän liikunnon, vaan malttoi samassa mieltänsä ja vastaan-otti tyynesti hänen imartelevaa tervehdystänsä.
— Minua ilahuttaa nähdä teitä näin kukoistavana ja terveenä neitoseni. Minulla oli asioita näillä paikoilla enkä hennonut mennä teidän ovenne ohitse, vaikk'ette olekaan erittäin kuuluisa vieraan-varaisuudesta!
On olemassa kohtelias hävyttömyys, jota nuoret miehet, joilla on siihen tarpeellisia luonnonlahjoja, oppivat pääkaupungin kahvila-elämässä ja pintapuolisista nais-tuttavuuksista. Maalainen hämmästyy tavallisesti kun häntä kohdellaan tuolla lailla, sillä se kohteleminen on maksettava samanlaisella rahalla taikka kaikkein karheimmalla konsehtilla.
Ellen oli jääkylmä tuota miestä kohtaan, vaan tämä ei kadottanut rohkeuttansa. Mutta yht'äkkiä näki hän jotakin salamantapaista Ellenin silmässä — hän otaksui että se oli hymy ja suosiollinen hänelle.