Näen majakan kokan puolella!
Millaisen majakan?
Punaista ja valkeata!
Hyvä on! sanoin minä.
Sitten kuulin hänen huutavan apua ja olin niinkuin kuulevinani vastauksen kaukaa. Nyt tulee apua! sanoin minä Jensille. Jo olisikin aika tulla! Kylmä jähmetytti jäseniämme. Mutta se, että ihmisiä oli läheisyydessä, muutti asiat.
Sören oli hylyn pohjalla istuen keksinyt ruotsalaisia kalastajain venheitä ja huutanut lähimmäiselle. Kalastaja, joka juuri parhaallaan järjesti kantolastia venheessään, säikähti kuullessaan ihmisäänen aluksesta, jonka oli luullut "kuolleeksi", niin että pudotti raskaan kiven purtensa pohjaan ja oli vähällä saada aikaan suuren vahingon. Ne kai luulivat, että se oli profeetta Joonas, jonka se suuri meri\ kummitus suustaan sylkäsi, niinkuin kaikki olemme sen tapauksen vanhasta kuvaraamatusta nähneet.
Ettekö te helvetissä näe, että täällä on tanskalaisia kalastajia
Skagenista! huusi Sören.
Hän laskeutui taas veteen hylyn taa, piteli molemmilla käsillään peräsimestä ja veti oikealla ensin minut ja sitten Jensin ulos.
Hylystä vietiin meidät ensin venheisiin ja sitten Fjellbackan kalastajakylään. Se on sanottava, että ihmiset siellä olivat oikein ystävällisiä meitä kohtaan; — mutta onhan se ymmärrettävääkin, että kun niin usein tulevat suurissa merivenheissään Skageniin ja saavat meiltä pyytämämme kalat hyvään hintaan, niin eivät voi tylyjä olla, kun me tulemme heitä tervehtimään — — kumollaan olevan aluksen kellarissa!…
Kiitin kertojaa ja kysyin, tarkastellessani hänen ahavoittuneita kasvojaan, eikö hänellä tai muilla ollut jälkivaivoja siitä retkestä.