Björn pisti sherryn ja lusikat "liivinsä alle" ja sitten ajoi ravintolan pitäjä heidät kaupunkiin. Pappilan pihalla huudettiin heille hurraata ja nyt istui iloinen seurue "Kullatun tervakannun" kellarikerroksessa lammaspaistien, sylttien, kinkkujen ja kaikellaisten muiden herkkujen ääressä.
Sitten tarjottiin naisille makeata likööriä ja vanhaa ranskanviiniä ja miehille ryyppyjä ja punssia.
Ja ikkunasta näkyi karkea, päivän paahtama palomuuri ja kun ojensi ruumiinsa pöydän yli tai laski päänsä naapurinsa helmaan, voi hyvin, hyvin ylhäältä nähdä sinistä taivasta noin kaitaisen esiliinan verran ja joitakuita ajelehtivia pilviä.
Saapuvilla oli muutamia Tiinan naispuolisia sukulaisia ja sitten oli siellä ravintolan pitäjän läheisiä sukulaisia ja hyviä ystäviä.
Läheisten sukulaisten joukossa on erittäinkin mainittava eräs väkipyörän kiertäjä, joka ilmaisi osanottavaisuutensa vastanaineiden onneen juomalla itsensä hetikohta humalaan ja pitämällä liikuttavia puheita.
Hyvien ystävien joukossa oli taas eräs mitalirintainen mies, "entinen oikeuden palvelija", joksi hän soi itseään kutsuttavan, hyvin märän näköinen arestihuoneen vartija, joka muistona sotilasajo iltaan — hän oli ollut aliupseeri — käytti kankeaa kaulahuivia ja kantoi Dannebrogin nauhassa riippuvaa vaskirahaa.
Hän näytti kaiken aikaa hautovan sitä epäluuloa, että joku tästä seurueesta tuolla pöydän alipäässä vie hopealusikkansa mennessään. Sentähden pysyttelihe hän — luultavasti tämän epäluulonsa nojalla — tarpeellisen välimatkan päässä muista vieraista. Yhtämittaa kaateli hän itselleen lukemattoman määrän pieniä naukkuja puoleksi tyhjentämäänsä pikariin sen siitään humaltumatta. Sitten naurahti hän aiheettomasti, keikisti partaansa taas puolen ryyppyä ja tyrkkäsi kyynärpäällään isäntäänsä kylkeen, jota kutsui "vanhaksi asetoverikseen. Hä! Mitä! Muistellaanko entisiä aikoja!"
Se oli hänen iloisuutensa ylin ilmaus.
Björniä kutsui hän "herra katteiniksi". Mutta kun hän oli tehnyt sen pari kertaa, katsahti puhuteltu häneen tuimasti ja virkkoi:
Kuulehan nyt, hyvä ystävä, herkeä jo katteinittelemastasi tai minä suutun!