Tiina katseli vähän levottomasti häneen ja sitten ravintolan pitäjään.
Tuuli on kääntynyt ihan etelään ja puhaltaa navakasti! jatkoi Björn. Nyt se on ollut luoteella jo kauvan ja kampeaa varmaankin ennen iltaa entisille sijoilleen. Semmoista tilaisuutta ei tule moneen päivään.
Tiina antoi merkin ravintolan pitäjälle ja tämä kohotti "oikein vanhan, rehellisen eläköönhuudon" Björnin kunniaksi. Tahdottiin välttämättä saada hänet toisiin ajatuksiin ja väkipyörän kiertäjä piti viidennen puheensa. Sitten alotti ravintolan pitäjä laulun, jota oikeuden palvelija säesteli rummuttamalla huuliaan kuin torven läppää:
Nyt malja puolisoiden
Juokaamme siis,
Että onneksi noiden
Elonsa valkeneis!
Ja eläkööt he siksi, kunnes kuolevat pois,
Paljon lapsia saakoot, se toivomme ois!
Hurraata heille nyt huutakaamme,
Ja pohjahan klasimme kallistakaamme!
Silloin nousi — vastaväitteistä huolimatta — väkipyörän kiertäjä vielä kerran puhumaan, ja koettaissaan saada jalansijaa pitämällä kiinni kahden vierustoverinsa kauluksesta, puhui hän, vesissä silmin, viimeisen kerran seuraavin sanoin:
Hyvät ystäväni, oikein hyvät ystäväni ja kuulijani; sillä ystäviähän olemme kaikki keskenämme, vai mitä?
Joo, joo! vastattiin kaikilta tahoilta.
Niinpä tahdomme me siis — koska on velvollisuutemme virkkaa heille sananen, ennenkun he eroavat isästä ja äidistä ja vaimoonsa sidotut — mitä sanon minä, ennenkun he eroavat tästä ystäväseurasta…
He jäävät tänne huomiseen! virkkoi ravintolan pitäjä.
Eivät jääkään! huusi Björn ja löi nyrkkinsä pöytään.