Tiina oli itkuun purskahtamaisillaan, mutta kärsi kuitenkin nurkumatta.
Hän oli onnensa osan valinnut, menköön nyt kuten parhaiten taitaa.
Kyllä kai se siitä vielä antautuu, ajatteli hän itseään lohdutellen.
Ja niin tultiin Toldbodeniin ja astuttiin purteen.
Käärit kai vähän purjeita! tuumivat lossimiehet.
Täydet purjeet! huusi Björn. Tämä on häämatkani!
Vai niin! vastasivat lossimiehet selitykseen tyytyväisinä, mutta kuiskasivat kuitenkin Nielsille: osaako hän hoitaa venhettä?
Hänkö? vastasi Niels ja hymyili.
Oletko valmis, Niels? huusi Björn.
Hyvä on!
Oletko sijoittanut Tiinan hyvästi pohjaan?