"Tulemme siitä maihin ja miehet tulevat meitä auttamaan ja me vedämme purren kuiville ja panemme tuet alle ja otamme tavarat venheestä ja naiset tulevat myöskin rantaan ja vaimoni kysyy Larsilta:
"Minnekkä sinulla on semmoinen kiire Lars?
"Hän ei vastaa mitään, mutta katsahtaa minuun ja kiinnittää kulkuaan hietikkoa pitkin ja menee suoraa päätä kapakkaan.
"Anna sinä hänen mennä! sanon minä vaimolleni. Hän on pistänyt sormensa myrkkykalanruotoon, jonka löysi kivien välistä venheen pohjalla!
"Kunhan ei vaan olisi pahastikin pistänyt! sanoo eukkoni ja aikoo lähteä jälkeen.
"Mutta minä pidätän hänet ja sanon, ettei tarvitse hätäillä; ehkei se ole niin vaarallista.
"Lars katsahti taakseen niinkuin jotain siihen sanoakseen. Ei kuitenkaan virkkanut mitään, vaan kiirehti tiehensä.
"Lähden siitä sitten minäkin illalla kapakkaan.
"Astun etumaiseen huoneesen ja toivotan jumalan rauhaa ja istuudun penkin päähän.
"Siellä istuvat jo pieni Kasper Kullraemmer ja Johan Ditten ja Povl Svendsen ja Kaliforniamies ja Björn ja useita muita miehiä ja useimmat väistivät he tieltäni ja herkesivät haastamasta.