"Istui siellä Larskin ja oli istunut jo kauvankin, jonka saattoi helposti huomata.
"Jumalan rauhaa! sanon minä vielä kerran. Mitäs miettehet tänä iltana maksaa, jos saanee luvan kysyä?"
He eivät nyt juuri mitään virkkaneet, mutta olihan minulla lupa ajatella mitä halutti. Ja sen minä teinkin ja sitten sanoin minä Larssille: No, Lars, mitenkäs oli sen kalanruodon?
"Minkä kalanruodon? kysyy Johan Ditten; sillä aina piti hänen saada kaikki tietää.
"Se on tietysti valetta! sanoo Kaliforniamies. Sillä hänen tapansa oli aina sanoa, että kaikki on valetta. Sen oli hän oppinut Ameriikassa.
"Mitä te siinä istutte ja mutisette? kysyi silloin Björn ja pani kouransa korvan taa. Oletko sinä nyt taas kujeilemassa, Anders?
"Pyysin juodakseni lasin olutta, ja sitten kysyin minä Björniltä, eikö hän tahtoisi tehdä seuraa.
"En huoli, vastasi Björn. Mitä sinä olet uskotellut Larsille?
"Join ensin olueni ja vastasin sitten, ett'en ollenkaan ymmärtänyt, miksi he kaikki olivat niin kireällä päällä.
"Elä luikertele! sanoi Povl Svendsen. Vastaa suoraan, onko totta, että sinulla on Cimbrianus?"