"Cimbrianus? mitä paljon se on? Se on ilkeä kirja, tiemmä, sanoi vanha
Kasper Kullraemmer. Eikä ole hyväksi kenellä se on."
"Vaan kuitenkin olet sanonut Larsille, että sinulla on se kirja! sanoi
Björn."
"Niin sanoi! huusi Lars ja löi nyrkkinsä pöytään nähdessään, että kaikki olivat hänen puolellaan. Jos olen sanonut sen, niin kai lienen tarkoittanutkin, mitä olen sanonut, vastasin minä. Mutta nyt sanon minä, ett'en tiedä mitään siitä kirjasta, josta te nyt puhutte. Toivoisin kuitenkin tietäväni, sillä silloin en varmaankaan olisi kadottanut kaikkia silliverkkojani; tai olisin ainakin voinut sanoa, ketä ne ruotsalaiset olivat, jotta verkkoni varastivat.
"Siinä nyt kuulette! huusi Lars ja muuttautui toiselle puolelle pöydän.
"Se on helv— vale! sanoi Kaliforniamies.
"Sinä pidät meitä pilkkanasi! sanoi Björn.
"Petä hänet mitenkä petät! sanoi Povi.
"Ja silloin nousi vanha Kasper ylös ja tarttui lasiinsa ja sanoi, että oli häpeäksi koko kylälle, että täällä oli semmoinen kalastaja; sillä joko minä tein pilkkaa ja ivaa heistä kaikista tai käytin minä 'epärehellisiä' keinoja venheessäni; ja olkoon nyt, että tässä oli kysymys toisesta tai toisesta, hän ei ainakaan viitsi täällä kauvemmin istua!
"Ja sen sanottuaan otti hän hattunsa naulasta ja meni.
"Samoin tekivät muutkin, toinen toisensa perästä. Lars solahti ulos ovesta minuun katsomatta, mutta toisilla oli kullakin minulle jotain sanomista. Eivätkä ne suinkaan miellyttäviä asioita sanoneet, sillä kunkin heltta oli hiukan kuumunut kapakassa istuessa ja oli siinä sitten vähän vanhaa känääkin siitä, että minä sain hyvästi kaloja. Mutta kun minä en ollut siitä millänikään, niin istuin minä siinä ja myhähtelin koko asialle.