"Olin niinkuin sanoin, jo kyllästynyt tähän pilaan, mutta tuumasin kuitenkin: joka leikkiin rupee, se leikin kestäköön! ja minä luimistin korviani ja toimitin askareitani.
"Sain kalaa siihen aikaan tavattoman hyvin, kun muilla oli kovin huono onni. Ja kaikkeen siihen oli tietysti syynä Cimbrianus.
"Eräänä aamupäivänä, kun olin tullut maihin ja sillit olivat päästetyt verkoista ja naiset olivat ajaneet ne ostajan luo ja verkot oli pantu kuivamaan ja kaikki muut olivat menneet kotiinsa nukkumaan, — niin olin minä jäänyt vielä venheeni luo jotain askaroimaan.
"Niin tulee siinä silloin Lars luokseni eikä katso minua silmiin, vaan sanoo:
"Anders Andersen, ruvetaanko taas yhdessä kalastamaan?
"Ei, Lars hyvä, sanon minä; venheessäni on nyt täydet miehet, eikä siinä ole sijaa useammille!
"Eiköhän mahtaisi sentään vielä olla?
"Ei ole! vastaan minä.
"Tahdotko lainata minulle kirjasi? kysyy hän.
"Minkä kirjan?