Onpa niinkin, tilat on tehdyt; mutta eihän ole niinkään helppoa saada akkaa.

Siitä vaipui Björn taas ajatuksiinsa ja kun isäntä heläytti lasinsa hänen lasiinsa, tuijotti hän yhä vaan eteensä.

Tiedätkö, mitä minä ajattelen?

No, puhu suusi puhtaaksi!

Sitä vaan tässä ajattelen, että lienenkö minä milloinkaan ollut noin pieni?

Toivon äitisi vuoksi, sanoi isäntä naurahtaen, että olit silloin tullessasi vielä pienempi kuin minun perilliseni on nyt!

Eikä siitä asiasta sitten sen enempää puhuttu.

Vähän aikaa sen jälkeen oli Björn viemässä purrellaan perunoita lähimpään kaupunkiin.

Mukanaan oli hänellä eräs sukulaisensa, Puna-Anders, ja kun he olivat saaneet perunansa myydyiksi hyvästä hinnasta ja kun he vielä olivat satamassa ja odottivat parempaa tuulta, niin tapahtui, että eräs sen kaupungin vanha kippari, joka oli lakannut purjehtimasta, mutta ei kuitenkaan malttanut kokonaan pysyä erillään meriasioista, tuli satamaan kädet syvälle taskuihin pistettyinä ja pienet aina jotain tähystelevät porsaan silmät sirrallaan.

Hän pysähtyi laivasillalle seisomaan, pani silmänsä vielä enemmän sirralleen ja katseli purtta kuin mittaa siitä ottaakseen.