Isä kuletti hänet ylpeänä lapsikammariin, jossa nuori emäntä istui somassa aamupuvussa ikkunan luona lapsi helmassaan.
Äiti kumartui pienokaisen yli ja näkyi hänkin hampaita etsivän.
Björn tervehti ja lähestyi vitkalleen.
Tule vaan katsomaan! sanoi nuori emäntä hymyillen.
Jättiläinen kumarsihe katsomaan; lapsi pelästyi tuuheata tukkaa ja pörröistä partaa ja alkoi parkua.
Björn vetäytyi pelästyksissään pois, mutta kääntyi kuitenkin monta kertaa jälelleen, ennenkun lähti tuvasta.
Kun hän ja isäntä taas olivat kahden kesken isännän "kajuutassa", seisoi Björn vähän aikaa aatoksissaan ja raapi korvallistaan paksuilla sormillaan.
Onhan se vähän kumma kapine tuo tuommoinen pikku toveri, häh? Sillä oli oikein kynnet sormissa, ja se katsoi minuun!
Nuori isä oli niin innostunut, että polvet notkuivat, ja käsiään jauhaen sanoi hän:
Semmoinen pitäisi sinunkin hankkia. Onhan sinulla talo ja kaikki, mitä tarvitaan!