Toinen eukoista oli laiha ja pysyttelihe jäykkänä kuin mastopuu. Hän oli äkeissään; sen voi helposti nähdä. Mutta hänellä olikin vaan tavallinen saloppi, joka ei koskaan ollut St. Croix'ssa ollut.
Laittausin aliupseerien viereen käymään niin lähelle kuin tungoksessa pääsin ja kuulin Bunken sanovan ystävälleen:
Se paistaa niinkuin pitää — hä? Oli se aikamoinen keino tämä, jolla petin eukkoa. Mutta kun ei hän saa mitään tietää — ja kun minä tiedän, että rahat ovat rehellisesti ansaitut — ja että minä olen tehnyt velvollisuuteni — ja vähällä olin hukkua — niin, eikö totta — mitä…?
Tietysti! vastasi tykkimies.
Mutta luulen minä, että hän kumminkin oli vähän harmissaan eukkonsa puolesta.
Tuuli kiihtyy.
Kaksi poikaa näkyi seisovan ja jotain hommaavan aallonmurtajan pohjoisessa maan puoleisessa päässä. He pistivät pajunoksan, jonka päässä oli lihapalanen, kivien väliin hiekkarannalla. Sitten oli siellä jotain, joka liikkui; ensin oli se kuin harmaan ruskeata liekoa, mutta sitten pisti sieltä kolme jalkaa ulos toiselta puolen ja kolme toiselta ja sitten marssi se lihan kimppuun.
Se tarttui kuin pienillä pihdeillä lihaan, pajunoksa tutisi vähän ja vedettiin ylös.
Se oli krapu.
Katso, se on oikea krapu. Sen myymme me krouvarille!