Mihinkä aiot ne käyttää — Bunke?
Kapteenin luvalla — sanoo Bunke — aion ostaa eukolleni Intian saalin!
Ja päällikkö nauramaan ja hänen viereisensä mieskin nauramaan; ja molemmat kysyvät he:
Mistä hiidestä sinä saat sen Intian saalin?
Mutta Bunke teki vaan kunniaa eikä mitään vastannut.
Ja sitten meidät päästettiin pois.
Kun sitten seuraavana päivänä kävelen Suurta Regnekatua pitkin eikä ole minulla muuta tekemistä kuin katsella kauppapuoteja, niin keksii silmäni eräästä ikkunasta vaaleansinisen keltaripsuisen saalin, jonka keskellä on suuri punanen tulipaani; ja tulin minä kohta ajatelleeksi Intiaa ja neekerinaisia, kun ne ovat sunnuntaisin kävelemässä.
Ja Svaertekadulla tulevat vastaani aliupseeri Bunke ja tykkimies, vaikk'eivät näe minua, kun pälyvät kaikille tahoille, niinkuin olisivat karkureita etsimässä.
Annan heidän kulkea omaa tietään ja minä kuljen omaani, ja tulee sitten suuri rukouspäivä, ja minä olen juuri eronnut muutamista ystävistäni ja harhailen Fredriksbergillä — niin näen minä samalla kertaa Bunken ja hänen ystävänsä tykkimiehen, ja heidän edellään kulkevat heidän eukkonsa.
Se oli päivän selvä asia. Toinen heistä, se lihavampi, hymyili kuin aurinko joka kerta kuin kääntyi taakseen ja heilutteli pyrstöään niinkuin hanhi, joka vastikään on peseytynyt. Hänellä oli se vaaleansininen keltaripsuinen saali ja se suuri punanen tulipaani paistoi aivan keskeltä lanteita — ja minulle johtui mieleeni tuollainen hollantilainen kauppalaiva, jonka perään on maalattu suuri, heleä kukka.