Lännestä. Tuolla tulee Björn eväiden kanssa!
Kyllä ne lähtevät!
Björnillä on nahkapusero päällään.
Mene syrjään! Muuten sysää se meidät veteen. Sillä on kiire!
He juoksivat syrjään ja heittivät siihen krapunsa toistaiseksi.
Björn Sivertsen tuli kiireesti kulkien toisessa kainalossa eväsvakka, toisessa öljyvaatteet. Hänen korvapartansa oli hiukan harmentunut, mutta yhtä navakka oli hän vieläkin liikkeissään, kun kiirettä piti.
Hänen perässään tuli vaivaloisesti pehmeässä hiekassa paarustaen pieni, laiha mies, joka oli puettu kahvinruskeaan takkiin, viheriäisiin housuihin ja korkeaan, mustaan hattuun, jonka hän oli sitonut kiinni valkealla nauhalla leuvan alle. Hänellä oli sinisen punaseen ja neljällä solmulla kiinni sidottuun esiliinaan kääritty mytty kädessään.
* * * * *
Björn ei hiljentänyt vauhtiaan, vaikka hänen tiensä nyt kulki aallonmurtajan suurien kivien yli, jotka lonkkuivat hänen jalkainsa alla.
Vasta puolivälissä kääntyi hän jälelleen katsomaan.